Tämä on vain tällainen lyhykäinen aloitus tälle tarinalle, toivottavasti pidätte. Anteeksi muokkauksista, harjoittelen vielä niiden tekemistä, ja halusin hieman kokeilla kaikenlaista. :D

Ps. Tarina sisältää toisinaan roisia tekstiä (siis kirjoilua) joten varoitan herkempiä lukijoita.

 

 

Poistuin sängystä heti kun vanhus nukahti. Olin jo viimeisen tunnin ajan tuijottanut yöpöydällä neonvaloissa vilkkuvaa kelloa ja toivonut kaiken olevan jo ohi. Algot Helgot oli omaa luokkaansa, hän nautti maksamastaan viimeiseen sekuntiin asti. Vihasin häntä.

Mutta hän maksoi aina hyvin.

Hiivin pois herra Helgotin rahisevan hengityksen turvin, hän oli sanojensa mukaan saanut sen lahjaksi tupakkateollisuudelta. Huoneessa leijui vahva vanhahtavan parfymin tuoksu, ja lattialla oli siellä täällä miehen vaatekappaleita. Ummistin silmäni, en halunnut nähdä enempää hänen ryppyistä ihoaan ja harmahtavia, harvakseltaan kasvavia hiussuortuvia.

En ennen seuraavaa viikkoa, jolloin oli määrätty uusi tapaaminen.

Lukittauduin miehen vessaan ja lainasin peilikaapista käteeni sattunutta saippuaa. Herra Helgot tuskin pahastuisi jos lainaan sitä hiukan.

Huuhdellessani kuluvan illan iholtani ajattelin, että ehkä olisi pitänyt harkita ammatinvalintaa uusiksi. Pidin kuitenkin siitä mistä tein, noin suurimmilta osin. Joskus oli tehtävä uhrauksia, niin se vain oli. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, ei ainakaan omani. Sain kiittää Rogeria siitä, että olin ylipäätänsä elossa.

Luikin kylpyhuoneesta toisen oven kautta takapihalle, josta minun kuului poistua. Herra Helgot ei halunnut ottaa sitä riskiä, että joku hänen tutuistaan tai naapureistaan näkisi minun poistuvan hänen asunnoltaan. Olihan hänen ajateltava mainettaan.

"Hah, teeskentelijä" - tuhahdin kun mieleeni palasivat kummittelemaan ne hetket jotka olin miehen kanssa viettänyt. "Pervo äijänkäppänä, joka ei uskalla koskea lapsiin, joten hakee lohtua muualta."

Karistin hienostoalueen tomut jaloistanu ja aloitin pitkän taipaleen kohti kotikulmiani. Katselin matkalla upeita omakotitaloja, ja mietin millaista olisi joskus asua yhdessä niistä. Voisin juoda aamukahvin sanomalehden kera upeassa keittiössäni ja katsella merelle, tuhlaisin rahani uhkapeleihin ja hienoihin autoihin.

Olisiko elämäni upeassa marmori-kivitalossa kuitenkin sisällöltään tyhjempi kuin se nyt oli?

Luultavasti.

Puolessa välissä matkaa harmittelin, etten ollut sisällyttänyt herra Helgotin ja minun sopimukseen lisämaksua taksia varten. Olisin jo mielelläni painunut nukkumaan sen sijaan että värjöttelin kylmässä kesäyössä ainoana seuranani lintujen liverrys. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

 

OOOO

 

"Voisitko kertoa, mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu?"

Avasin asuntomme oven ja lamaannuin paikoilleni.

Kitty oli selvästi taas ylittänyt itsensä, lattia lainehti likaisessa tiskivedessä, ja siirryin askeleen taaksepäin estääkseni kenkiäni kastumasta. "Hienoa" pyöräytin silmiäni kyllästyneenä. Se nainen osasi aina yllättää minut, oli enemmänkin kirous kun kiitos saada sellainen kämppikseksi.

Mutta Rogerille oli turha valittaa, sitä paitsi toisinaan Kitty oikeasti ylitti itsensä ja jaksoi jopa siivota. Toisin kuin ilmeisesti tänään.

"Ai sinä tulitkin jo." nainen totesi viattomaan sävyyn, kuin asunnossamme ei olisi mitään tavallisesta poikkeavaa. "Älä välitä siitä, putkisto taas hieman temppuilee. Lupaan soittaa aamulla korjaajan paikalle, hän veloitti viimeksikin vain puolet sovitusta hinnasta."

"Ettei vain sattuisi johtumaan siitä, että käsittelit "hänen putkistonsa" varsinaisen korjauksen jälkeen?" tuhahdin ja yritin loikkia lammikoiden yli kastumatta. Kitty vain naurahti.

"No onko siinä jotain valittamisen aihetta? Ainakin kaikki toimi hyvin aina tähän päivään asti."

En jaksanut keskustella asiasta sen enempää, halusin vain päästä nopeasti suihkuun ja nukkumaan. Kitty vaihtoi mukavamman asennon sohvalla ja aikoi jatkaa television katsomista, mutta muistutin häntä sangen ystävällisesti pienestä vesivahingostamme. Ja siitä että se pitäisi poistaa pikimmiten, tai pian lattialankut kukkisivat sammalta ja lahoaisivat jalkojen alta.

"Kitty, luuttua tuo sotku pois tai kerron Rogerille sinun piilottelevan osaa palkastasi tyynysi alla."

Uhkaus näytti tehoavan, sillä televisio sulkeutui välittömästi ja kiukkuisesti jupiseva nainen riuhtaisi mopin nurkasta käteensä. Olin onnellinen ettei minulla ollut yhtään vahingollisia salaisuuksia, ainakaan sellaisia joista Kitty tietäisi.

Jatkoin matkaani omahyväisesti hyräillen vessaan, kunnes oven avattuani löysin vielä edellistäkin karmaisevamman yllätyksen.

"Siis nyt ihan oikeesti, eikö tästä oltu jo sovittu?" huusin ihanalle, toisia kunnioittavalle kämppikselleni. "Sanoinhan ettei Lacy voi tulla tänne voimaan pahoin. Oksentakoon omaan vessaansa, kerta hankkiutui tyhmänä raskaaksi. Täällä haisee ihan kuolleelta, aivan kuin jonkun raato olisi jätetty nurkkaan mätänemään."

Osasin aina ilmaista asiat kaunopuheisesti. Pidin sitä vahvuutenani saada asiat sujumaan.

Vilkaisin vielä kerran vihertävää pönttöämme ennen kuin riisuuduin ja vedin suihkuverhon tuon karmivan näyn eteen. Minähän en siihen sotkuun koskisi edes vessaharja kädessäni, Kitty saisi hoitaa sen aivan keskenänsä.

Tai sitten se velloisi siinä muutaman kuukauden, ja kävisin läheisellä huoltoasemalla tekemässä tarpeeni.

Luultavasti jälkimmäinen vaihtoehto kävisi toteen.

Tunsin lämpimän veden valuvan suihkusta hiuksiini, ja sitä kautta koko kehoani pitkin aina varpaisiin asti. Rentouduin ja pyyhin kamalan illan mielestäni. Vaelsin taas ajatuksissani jonnekkin kauas.

Pidin elämästäni tällaisena, vaikkei se kovin häävi ollutkaan. Tuskin minua oli tarkoitettu mihinkään muuhun, suuriin tekoihin tai parempiin olohin. Vanhempanikin taisivat hylätä minut siksi, että huomasivat millainen surkimus heidän lapsensa oikein olikaan.

Tässähän sen nyt näki, myin itseäni kadulla elääkseni, annoin vanhojen miesten ja yksinäisten naisten koskettaa. He kaikki halusivat vain yhtä asiaa, ja minä toista: rahaa. Olen rakkauden ammattilainen, mutten koskaan ollut itse rakastunut.

Ja tuskin tulisin koskaan rakastamaan. Liika tunteellisuus kuulemma pilaa bisneksen, Roger jaksoi aina muistuttaa.

Seinän läpi olin edelleen kuulevani Kittyn vihaisen kiroilun. Vesi muuttui hiljalleen kylmäksi varaajan tyhjennyttyä, ja suljin ruostettaan kitisevät hanat. Toinen niistä jäi käteeni, ja kylmä vesisuihku lensi vasten kasvojani. Huusin sille pari valittua sanaa ja tiputin nupin ammeen pohjalle.

Korjaaja sai puolestani hoitaa senkin huomenna. Nappasin lätäkössä lilluvat vaatteeni kainalooni ja puin ne kylmää värjötellen päälleni vessan toisessa nurkassa. Siinä viimeisessä, mikä ei ollut vielä veden tai oksennuksen peitossa.

"Saat sitten huomenna luvan tiskata ja viedä roskat!" Kitty tiuskaisi heti kun sain kylpyhuoneen oven avattua. Hän oli juuri viimeistelemässä siivoustaan, eikä viitsinut enää edes katsoa minua silmiin. Ilmeisesti hän loukkaantui kun pistin hänet töihin.

No, se oli ihan hyväksi hänelle, takapuoli oli muutenkin alkanut leventyä naisen vain löhötessä vapaa-aikanaan sohvalla.

Katselin hänen häärämistään istuuduttuani sohvalle, ja pyysin häntä sammuttamaan valot lopetettuaan. Tunsin kuinka luomet lurpsahtelivat raskaan oloisesti silmieni päälle, kellokin läheni jo aamu kahta.

Siirryin mukavampaan asentoon ja toivotin "iloiselle kodinhengettärelle" hyvät yöt. Hän näytti kiukkuisena keskisormeaan ja viskasi luutun kolisten nurkkaansa. Tämä ei selvästi ollut Kittyn parhaimpia iltoja, kenties hänellä oli taas se aika kuukaudesta.

En kuitenkaan antanut sen, saatikka minkään muunkaan enää häiritä itseäni, vaan suljin silmäni ja ajauduin unissani parempaan paikkaan. Pieni hymy levisi väsyneille huulilleni. Öisin saatoin tavoittaa Paratiisin.

 

No, mitä piditte? Laittakaa hyvät ja huonot jutut tulemaan, kestän kyllä kaiken. Haluatteko, että muutan jotain? Tai kenties jotain lisää?

Vaikuttakaa asiaan nyt kun vielä voitte!